Karanteenin kamala ihanuus
Oih, miten voikaan olla ihanaa ja luonnollista olla ilman ihmiskontakteja? Kuinka vähäisesti tämä kaikki on omaan elämääni vaikuttanutkaan? Ainoa selkeä ero on siinä, etten enää koe jatkuvaa alemmuudentunnetta kun ystäväni sosiaalisessa mediassa jakavat yhteisiä kokemuksiaan. En jää enää mistään paitsi... Mutta voisiko se omakin elämäni olla jotain muuta? Voisinko tehdä muutakin, kun nauttia vain omasta seurastani? Mitäpä jos tämän koronan jälkeen, koettaisin joskus pyytää itse jonku tuttavani kanssani vaikka sinne "yhdelle"? Tulisinko itsekin sen jälkeen kutsutuksi? Edes joskus? Mutta se siitä, keskittyen nykyhetkeen, siihen minkä näissäkin teksteissä jo havaitsee: KUINKA HEMMETIN VAIKEA ON ALOITTAA JOTAIN? Kun siihen pääsee kiinni, ja osaa perustella sen itselleen, asia on yksinkertainen ja sen vain "hoitaa alta pois" Nyt kun kotona on kaikki, koko ajan... ja se aloittaminen on päiväpäivältä vaikeampaa. Jonkinlaisen rytmin olen pyrkinyt pitämään k...