Aloittamisen yrittäminen
Miksi on niin vaikeaa pitää itsestään tarpeeksi?
Alkuperäisesti aloitin tämän "blogin" liki 5v sitten... Sanaakaan en saanut tuotu julki ,vaikka pää pursusi ideoita.
Vieläkään en lupaa, tai oleta itsestä niin paljoa, että saisin tämän lentoon, mutta yrittämättä en ainakaan saa mitään aikaan.
Kuinka monesti sitä sietää tilanteita joissa ei voi hyvin, antaa muiden määritellä omat rajansa...
Televisio ja sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan tsemppaavia sivustoja, varmistelua siitä että jokainen olisi onnellinen itsensä kanssa.
Miksi asia, joka tuntuu olevan kaikille "okei" ei itsestään tunnu siltä sitten mitenkään päin?
Olen viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt elämässäni itse radikaaleja ratkaisuja, samoin kun tilanteet monesti ovat kärjistyneet suuriinkin muutoksiin...
En voinut kuvitellakaan puoliakaan tapahtuneista ja osa edellen tuntuu olevan vain jotain "lehdestä luettua"
Lähipiirieni ihmisiä jaksan kyllä kannustaa tekemään ratkaisuja, mutta itse huomaan olevani pysähdyksissä.
En saa itsestäni irti sitä parasta mahdollista versiota, tai siltä minusta tuntuu.
Ajelehdin vain päivä kerrallaan, ODOTTAEN että "kyllä tämä tästä"
Vaikka samaan aikaan tekisi mieli huutaa, että EI!!!
Olen yrittänyt vaikuuttaa itseni siitä että voin ja pystyn tekemään elämälläni jotain, mutta jotenkin vain päivä kerrallaan huomaan luisuneen käsistäni.
Miten itsensä vakuuttaa siitä, että minäkin voin? Että minulla ja minun mielipiteillä (varsinkin oman elämäni kanssa) on väliä?
Alkuperäisesti aloitin tämän "blogin" liki 5v sitten... Sanaakaan en saanut tuotu julki ,vaikka pää pursusi ideoita.
Vieläkään en lupaa, tai oleta itsestä niin paljoa, että saisin tämän lentoon, mutta yrittämättä en ainakaan saa mitään aikaan.
Kuinka monesti sitä sietää tilanteita joissa ei voi hyvin, antaa muiden määritellä omat rajansa...
Televisio ja sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan tsemppaavia sivustoja, varmistelua siitä että jokainen olisi onnellinen itsensä kanssa.
Miksi asia, joka tuntuu olevan kaikille "okei" ei itsestään tunnu siltä sitten mitenkään päin?
Olen viimeisen neljän vuoden aikana tehnyt elämässäni itse radikaaleja ratkaisuja, samoin kun tilanteet monesti ovat kärjistyneet suuriinkin muutoksiin...
En voinut kuvitellakaan puoliakaan tapahtuneista ja osa edellen tuntuu olevan vain jotain "lehdestä luettua"
Lähipiirieni ihmisiä jaksan kyllä kannustaa tekemään ratkaisuja, mutta itse huomaan olevani pysähdyksissä.
En saa itsestäni irti sitä parasta mahdollista versiota, tai siltä minusta tuntuu.
Ajelehdin vain päivä kerrallaan, ODOTTAEN että "kyllä tämä tästä"
Vaikka samaan aikaan tekisi mieli huutaa, että EI!!!
Olen yrittänyt vaikuuttaa itseni siitä että voin ja pystyn tekemään elämälläni jotain, mutta jotenkin vain päivä kerrallaan huomaan luisuneen käsistäni.
Miten itsensä vakuuttaa siitä, että minäkin voin? Että minulla ja minun mielipiteillä (varsinkin oman elämäni kanssa) on väliä?
Kommentit
Lähetä kommentti